Tunnelmia keikoista ja kaikkea muutakin

28. tammi, 2020

Niin siinä kävi, lumi peitti maan Jyväskylässäkin, hyvä niin.

Matkalla Ikaalisiin, aihe opiskeluissa tällä viikolla Yrittäjyys ja talouden hallinta: Tanja Vähäsarja.

Studiossa jatkan koulupäivän jälkeen. Ja pari biisiä on jatkotyöstössä rumpali Juutisella, joka vaikuttaa Unimyrskyssä js Agonizerin basisti Jussi Tikalla. Mielenkiintoista

Hyvää viikkoa itse kullekin.

Toivoo Heidi

19. tammi, 2020

 

 

Tammikuu jo hyvin puolen väli edennyt. Sään puolesta erilainen talvi, kuin edelliset.. varmaan kaikki neljäkymmentäyksi! Nuoruuden talvet oli aivan kunnon lumiset, kuten varmaan kaikilla mun ikäpolven ihmisillä. Sitten opiskeluajat Oulussa vuosituhannen vaihteessa kuului vielä lumiseen aikaan sillä seudulla ja sitten vuodesta 2005 Kittilän talvet ovat ja varmaan pysyvät.

Mulla oli siellä yhdessä vaiheessa asunto siinä Etelätunturin kupeessa. Pystyi laskemaan rinteestä melkein kotiovelle. Tämä aika vuodesta pelkkää auringonnousua ja laskua, upeat pastellisävyt. Jossain vaiheessa mietin, että olis kiva oppia lautailu, ja taisin opetella sitä rauhassa ja hartaasti neljä vuotta. Ei ollu kiire. Sitte mietin, että olis kiva joku vastapaino musiikille kesäisin, ja yhtä hartaasti rupesin opettelemaan surffaamista. Sitä pääsee vaan niin harvoin tekemään, että tuntuu, että aina aloittaa alusta.

Voisin yhden muiston surffaamisesta kertoa. Se oli Irlannissa. Olin siellä surffikoulussa viikon. Mun surffiope meloi vierellä, ja kannusti mua ylittämään vaahtopäät, joiden ohi täytyy päästä, jos haluaa vihreille aalloille. Meloin ja meloin, ja tuntu että ei voimat riitä tähän mitenkään. Ope vaan jakso kannustaa ja olla vierellä tukena omalla laudallansa. Ja niin vaan päästiin vaahtopäiden yli. Ja mikä siellä odotti. Syvä hiljaisuus. Pienuus. Yksin ja yhteys. Ihmetys, pelko ja jännitys. Ope vaan sano, että voit ottaa sitte sen aallon minkä haluat. Siellä minä kelluin, keskellä suurta merta pienenä hiljaisten aaltojen lempeydessä. Ja sitten surffasin, aallon, jonka valitsin. Se oli jotenkin ihmeellinen hetki. Silti niin jännittävä, että ei uskaltanu täysin rentoutua.

Etelärinteen koti oli kyllä ihana. Se oli semmonen tunturikerrostalo. Kivilattia, vaaleaa puuta katto ja takka. Ei ollu kyllä Könkään talon maisemissa valittamista. Revontulia sai katsella ikkunoista, kun katuvalot loppu vähän ennen meidän kotia. Hiihtoladut lähti takapihalta ja porotkin kävi välillä tervehtimässä.

Nyt asun Jyväskylässä. Järvi on jäässä. Ei lunta. Jyväsjärven isolla sillalla kun on, ja katsoo siluettia, joka kaupunkia kiertää. Se näyttää ihan tunturimaisemalta. Joku todella viisas ihminen on suunnitellut koko järven kiertävän pyörätien, jossa on valot kuin jätkänkynttilä, hieno!

Vettä sataa harva se päivä. Veljeni muistutti kerran Dylanin laulusta "some people feel rain, others get wet".

Hyvää uutta vuotta sinulle <3

toivoo Heidi

13. joulu, 2019

Kahdeksan vuotta sitten kävin eka kerran Berliinissä, ja myös Knorkator yhtyeen konsertissa. Tämän kertaisella reissulla Knorkator kuulosti paljon hevimmältä ja niin lujalla oli volyymit, että oli suosiolla kuunneltava takarivissä. Lämppärinä oli Polkaholix, mikä oli mielenkiintoinen yhdistelmä niin soittimien kuin tyylien sekoitusta jo varttuuneemmilta äijiltä.

S-junassa katusoittaja taituroi huilunsa kanssa ja kävelyllä metsälenkillä kuuli kun hongat narisi ja huminoi.

Ensi viikolla Masin, Martti Luoma, Ikaalisten opettajani johdolla, studioon nauhoittamaan uutta musiikkiani.

Onnellista joulun odotusta ⛄🎄

Toivoo Heidi

29. loka, 2019

Istun bussissa matkalla opiskelemaan. Tämän viikon kouluttajana Tom Frisk. 

Kalajoelle on sovittu Lo estóy - Se minä olen 23.2. 2020 Klo15, Virta-sali.

Ootteko te nauttinu Vain elämää -kaudesta? 

Syksyn loppua 🍁ja talven alkua ⛄

Tv Heidi